Gluteeniton kasvispiirakka

Lähdin viikonlopuksi mummolaan ja perille päästyäni mummo ilmoitti että tänä viikonloppuna on sitten ohjelmassa leivontaa. Paikallisessa kotiseutumuseossa oli nuori laulutaiteilija esittelemässä museota kansanlaulujen avulla ja sinne tarvittiin kahvitarjoilua. Leivoimme suolaista piirakkaa sekä pullaa.

Tapahtuman aikana lopulta satoi ja ihmisiä oli tuskin lainkaan, mutta tulipahan leivottua. Onneksi on pakastin, johon voi ylijäämät säilöä! Tässä ohje kasvispiirakkaan. Paloja tuli 16.

Pohja

240 g tummaa jytte-jauhoseosta

60 g gluteenittomia kaurarakeita

1/2 tl leivinjauhetta

1 tl ksantaania

190 g kylmää voita

1 muna

Sekoita kulhossa kuivat aineet. Nypi sekaan voi. Lisää muna ja vaivaa taikina tasaiseksi. Jatka vaivaamista noin viiden minuutin ajan, jotta pohjasta ei tule mureneva. Muotoile taikina palloksi ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi.

Kauli taikina ohueksi levyksi leivinpaperille ja nosta uunipellille. (Voit myös kaulia taikinan pieniksi levyiksi jauhotetulla tasolla ja nostella sitten levyt leivinpaperille ja painaa kiinni toisiinsa. Näin piirakka irtoaa kypsänä paremmin leivinpaperista.)

Pistä haarukalla reikiä pohjaan. Nosta pelti jääkaappiin ja laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Täyte

4 pientä sipulia

2-3 valkosipulin kynttä

loraus öljyä

250 g miniluumutomaatteja

350 g kesäkurpitsaa

200 g kermaviiliä

2 dl ruokakermaa

4 munaa

3 mozzarellajuustoraastetta

suolaa

mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia pannulla öljyssä muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja jatka paistamista vielä hetki. Pilko kesäkurpitsa ja halkaise tomaatit.
Sekoita keskenään kermaviili, kerma, munat, juustoraaste ja mausteet.

Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa 10 minuutin ajan. Levitä pohjalle sipuli, kesäkurpitsa ja tomaatit. Kaada päälle kermaviilii-seos. Paista vielä 25-30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja saa hieman väriä.

Pienet Nyhtökaura-kesäkurpitsapiirakat

Jälleen nyhtökaura-kokeilua! Tällä kertaa tein pieniä piirakoita inkivääri-seesami-lime -nyhtökaurasta. Totesin tämän olevan suosikkimakuni. Lisäksi laitoin piirakoihin kesäkurpitsaa, sillä se alkaa olla sesongissa.

Näppärät pikkuleivonnaiset ovat hyviä esimerkiksi piknik-eväänä, sillä ne voi syödä ilman sen kummempia aseitakin. Ohjeella tuli 12 piirakkaa, kun käytin muffinipeltiä paistamiseen.

Pohjat

150 g kylmää voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl grahamjauhoa

2 rkl seesamin siemeniä

2 rkl vettä
kuivia herneitä tms paistamiseen

Nypi jauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja painele taikina kiinteäksi palloksi. Anna jähmettyä jääkaapissa 1/2 tunnin ajan. 

Voitele muffinipellin kolot. Kauli taikina levyksi ja leikkaa siitä hieman koloja suurempia ympyröitä. Painele taikina koloihin. Pistä haarukalla pohjaan reikiä. Laita jokaisen pohjan päälle pala leivinpaperia ja siihen kuivattuja herneitä. Leivinpaperin saa parhaiten aseteltua, jos sen rypistää pieneksi ja sitten avaa. 

Nosta pelti jääkaappiin. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Täyte

1 pieni sipuli

1 rkl öljyä paistamiseen

100 g pala kesäkurpitsaa

125 g inkivääri-seesami-lime -nyhtökauraa

1-2 valkosipulin kynttä

200 g kermaviiliä

2 munaa

suolaa maun mukaan

2 dl (n. 80g) emmental-juustoraastetta

Pilko sipuli ja kuullota se pannulla. Lisää joukkoon valkosipuli ja paista vielä hetki. Paloittele kesäkurpitsa ja pienennä isoimpia nyhtökauran paloja. Sekoita kermaviili, munat ja suola. Lisää sipuli, valkosipuli, juustoraaste, nyhtökaura ja kesäkurpitsa.

Esipaista pohjia 200 asteessa 10 minuutin ajan. Poista leivinpaperi ja herneet. Lisää täyte.

Paista 200 asteessa vielä 15 minuuttia tai kunnes täyte on täysin hyytynyt ja saa hieman väriä pintaansa. 

Miltä maistuu mansikka?

Makeat, punaiset, mehukkaat mansikat ovat vihdoinkin kypsiä poimittaviksi! Ämpäri käteen ja mars mansikkamaalle keräämään ja maistelemaan. Mutta miltä mansikat oikeastaan maistuvat?

Itse asiassa mansikan maku on sekoitus makua ja tuoksua, ja lisäksi aistimukseen vaikuttavat ulkonäkö,suutuntuma ja ääni. Kokonaisuudesta voidaan käyttää termiä flavori.

Marjan ulkonäkö antaa ensimmäisen vihjeen siitä, mitä on tulossa. Jos marja näyttää huonolta, sen luultavimmin myös kokee maistuvan vähemmän herkulliselta siinäkin tapauksessa, että maku on yhtä hyvä kuin komeammassa marjassa. Lisäksi ulkomuoto kertoo, mikä marja on kyseessä: jos mansikka tarjotaan siniseksi värjättynä soseena, on sen makua haastava tunnistaa.

Mikäli maistelija toteaa marjan sellaiseksi että haluaa sen suuhunsa laittaa, voi hän kielensä makusilmuissa aistia makeaa ja hapanta. Mansikka on ennen kaikkea makea, ja tämän ihanan makeuden aiheuttaa sokeri. Erityisen paljon mansikassa on fruktoosia eli hedelmäsokeria, glukoosia eli rypälesokeria, sekä sakkaroosia eli taloussokeria. Happamuutta puolestaan tuovat orgaaniset hapot. Näistä tärkeimpiä ovat sitruuna- ja
omenahappo. Pelkän suussa aistittavan maun perusteella mansikka ei siis juuri eroa esimerkiksi vadelmasta: molemmissa on samoja sokereita ja happoja.

Aromiaineet tuovat mansikoihin ”mansikan maun”. Kemiallisesti aromiaineet ovat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, ja ne aistitaan nenän hajuepiteelissä. Ensimmäiset aromiyhdisteet löytävät tiensä maistelijan nenään jo mansikoiden ollessa vasta matkalla kohti suuta. Pureskellessa vapautuu lisää aromeja, jotka kulkeutuvat suusta nenään. Tuoksun tärkeyden huomaa vasta sen puuttuessa: kylminä mansikat maistuvat miedommin, sillä kylmistä marjoista haihtuu vähemmän aromeja. Auringon lämmittämät marjat
penkereellä: oh mikä maun täyteläisyys…

Mansikka sisältää kymmeniä, jopa satoja, erilaisia aromiyhdisteitä, eli sen tuoksu on oikeastaan monen aineksen cocktail. Joitain yhdisteitä on vain pienen pieniä pitoisuuksia, toisia taas suurempia. Tärkein osa seosta on furaneoli eli 2,5-dimetyyli-4-hydroksi- 2,3-dihydrofuran-3-oni. Aikamoinen painajainen etenkin jälkimmäinen systemaattinen nimi, vaikka kyseessä on itseasiassa melko pieni ja yksinkertainen molekyyli. Eniten siinä on hiiltä, ja lisäksi vetyä ja happea. 

Furaneoli koostuu neljän hiiliatomin ja hapen muodostamasta renkaasta,
johon on kiinnittynyt hydroksiryhmä (-OH), kaksi metyyliryhmää (-CH3) ja karbonyyliryhmä (=O).
Renkaassa on lisäksi yksi kaksoissidos.

Toinen tärkeä aines on cis-3-heksenoli. Tämä yhdiste tuo tuoreisiin mansikoihin niiden raikkaan, hieman ruohoisen vivahteen. Kuumentaminen tai pakastaminen vähentää huomattavasti cis-3-heksanolin pitoisuutta, minkä vuoksi pakastemansikat eivät maistu ikinä aivan samalle kuin tuoreet. Myös muiden aromiaineiden pitoisuuksissa tapahtuu muutoksia mansikoita käsiteltäessä.

Cis-3-heksenoli koostuu 7 hiiliatomin ketjusta,
jonka päähän on kiinnittynyt hydroksidi-ryhmä (-OH).
 Ketjussa on yksi kaksoissidos.

Tärkeää on myös se, miltä mansikka tuntuu suussa. Jos mansikkaa pitää pureskella kuin porkkanaa ja rouskutus on yhtä kuuluvaa, elämys tuskin on toivottu. Toisaalta ylikypsät tai pakastimessa vettyneet löysät marjatkaan harvoin viehättävät.

Kaiken huipuksi kokonaisuuteen vaikuttavat tilanne ja maistaja. Mansikoihin voi liittyä voimakkaita muistoja, jotka voivat olla hyviä tai vähemmän hyviä. Toiselle kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat ovat juhlanaihe, toinen haluaa pysyä kaukana näistä punasista palluroista.

Kaiken kaikkiaan se miltä mansikka lopulta maistuu, on monesta tekijästä muodostuva kokonaisuus eikä pelkällä kielellä aistittava ominaisuus. Nauttikaa siis kesästä ja mansikoista, esimerkiksi näiden ihanien mansikka-tartalettien muodossa!

Mansikka-valkosuklaa-tartaletit

Nämä ihanat mansikkaleivokset sopivat vaikkapa aurinkoiseen kesäiltapäivään. Rapea pohja, mehukkaat mansikat ja ilmava vaahtotäyte. Nam! 

Ohjeella tulee noin 20 leivosta.

Pohjat

170 g vehnäjauhoja
60 g tomusokeria
100 g voita
1 keltuainen

Siivilöi kulhoon jauhot ja sokeri ja sekoita. Mikäli käytät suolatonta voita, lisää ripaus suolaa jauhoihin. Lisää kuutioitu kylmä voi ja nypi seos murumaiseksi. Lisää keltuainen ja painele taikina kimmoisaksi palloksi. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään puolen tunnin ajan.

Kauli taikina ohueksi levyksi ja leikkaa siitä hieman tartalettivuokaa suurempi soikio. Painele taikina vuokaan. Pistele haarukalla reikiä pohjiin.

Laita tartaletit hetkeksi jääkaappiin. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Paista tartaletteja ritilällä uunin alatasolla noin 10 minuuttia tai kunnes ne saavat aavistuksen väriä reunoihin. Irrota jäähtyneinä vuoista.

Täyte

300 g tuoreita mansikoita
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
125 g mascarpone-juustoa
50 g valkosuklaata
1/4 tl vaniljajauhetta

Jätä osa mansikoista syrjään koristelua varten. Pilko loput.

Sulata valkosuklaa. Vaahdota vaniljakastike kiinteäksi vaahdoksi. Sekoita vaniljajauhe mascarponeen ja yhdistä vaniljavaahdon kanssa. Lisää lopuksi valkosuklaa ja sekoita tasaiseksi. Lisää vielä pilkotut mansikat vaahtoon.

Lusikoi vaahtoa tartalettipohjien päälle. Viipaloi koristeeksi mansikoita.